Parhaat puutarhavinkit

Tässä Kouvolan museokorttelin Käsityö- ja taitopäivästä Pohjois-Kymen Luonnon puutarha- ja perhosperennavinkit.

Perhosbaari

1. Valmista perhosbaarin nektari: liuota punaviiniin tai olueen fariinisokeria, siirappia tai hunajaa. Anna tekeytyä päivä tai pari huoneen-lämmössä. (Hae netin hakukoneilla vaihtoehtoisia nektarireseptejä hakusanoilla "perhosbaari" ja "perhos-baarin perustaminen".)
2. Laita pieneen purkkiin (hillopurkki, viilipurkki) huokoinen pesusieni tai rätti. Kaada nektari purkkiin – se imeytyy huokoiseen materiaaliin.
3. Ripusta purkki narulla tai rautalangalla puuhun.
4. Odota perhosia! Ne löytävät herkullisen tuoksuisen baarin kaukaa ja tulevat imemään baarin nektaria.

                                              Kuva: Anna-Liisa Pirhonen / www.ikkunasuomenluontoon.fi

Perhospuutarhan perennat

Päiväperhosia houkuttelevia perennoja:

• syyssyrikka (Bubleia)

• kallio- ja soihtunauhus

• lapinnauhus

• punalatva (violetti)

• doorianvillakko

• syysasteri (oma kanta)

• punatähkä (liila ja valkea)

• (tuoksu)kurjenpolvi

• komeamaksaruoho

• jättiläispäivänkakkara

• syysleimut

• sinileimu

• jalokiurunkannus

• pystykiurunkannus

• jättihirvenjuuri

• auringontähti

• herttavuorenkilpi

• kultapiiskut

• ruohosipuli

• orvokit

• rohtosuopayrtti

Luonnonkukkia

• pelto-ohdake

• mäkitervakko

• purtojuuri

• rohtoimikkä

• metsäkurjenpolvi

• ahdekaunokki

Yksivuotisia

• rautayrtti

• valkotupakka

Yöperhosia houkuttelevia perennoja

• varjolilja (valkea ja rusehtava)

• ruotsinköynnöskuusama

• syreenit

• valkotupakka (yksivuotinen)

• rohtosuopayrtti

• illakko

Lahopuutarhalla lisää monimuotoisuutta

Lahopuu ei ole rumaa ja poistettavaa vaan kaunista ja hyödyllistä! Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on tärkeää säilyttää ja lisätä lahopuuta pihojen, puistojen ja puutarhojen hoidossa.

Lahopuuta voi hyödyntää oivaltavasti piha- ja puistorakenteissa, esimerkiksi aidoissa, istumapaikkoina ja lasten leikkipaikkana. Riittävän lahopuun säästäminen esimerkiksi omaan pihaan on mutkatonta:

1. Älä kaada kuolevaa koivua tai haapaa tyvestä, vaan vaikkapa viiden metrin korkeudelta. Muodostuvasta pökkelöstä iloitsevat paitsi kovakuoriaiset ja mesipistiäiset, myös monet muut eliölajit.
2. Kaatuneella puulla elää oma, erilainen lajistonsa. Säästä siis myrskyssä katkennut pihakoivu ja lat-vuksen runko-osa ja jää odottamaan.
3. Lahoavista oksista voi tehdä suojia taimille, ja pitkiä kantoja sekä onttoutuvia lehtipuita voi säilyttää pihan komistuksena.

Lahoava puu on elinehto monelle pihan asukille

Puutarhan kukkaloisto houkuttelee paikalle perhosten lisäksi erilaisia mesipistiäisiä ja kovakuoriaisia. Ne ovat tärkeitä kasvien pölyttäjiä mutta tarvitsevat erityisesti suurikokoisia kuolleita lehtipuita lisääntyäk-seen.

Useiden kauniiden kovakuoriaisten, kuten viherkukkajäärän ja kimalaiskuoriaisen toukat käyttävät lahoavaa puuainesta ravinnokseen. Monien mesipistiäisten toukat puolestaan kasvavat turvallisessa kolossaan aikuisen pesään varastoiman ravinnon turvin.

Kun säästät pihaan lahopuuta, voit päästä seuraamaan puutarhan kuhinaa, kääpien väriloistoa tai poikasi-aan ruokkivaa käpytikkaa. Samalla voit todeta lisänneesi luonnon monimuotoisuutta!

Lähde: www.sll.fi

Hanki itsellesi Luontopiha-kunniakirja: www.luontopiha.fi

Lisää vinkkejä luonnonsuojeluun omalla pihalla: www.sll.fi > Mitä sinä voit tehdä? > Omalla pihalla

Kevätretki Nirkkisenvuorelle ja Alajalansuolle

Lauantaina 18.4. retkeiltiin keväisiin suomaisemiin Alajalansuon reunaan. Kiipesimme Nirkkisenvuorelle, mistä on hyvä näkymä suolle. Kymenlaakson oloissa täytyy kai puhua vuoresta ja kiipeämisestä, mutta todellisuudessa noustiin vain pieni mäki ylös. Alajalansuo muodostaa yhdessä Hangassuon ja Haukkasuon kanssa valtakunnallisesti merkittävään suoalueen.

Lähdimme retkelle Utin ABC:n pihasta, mistä ajoimme muutaman kilometrin Tyrrin suuntaan. Heti autosta noustuamme kuulimme ensimmäiset linnut. Etenkin kangaskiurun laulu ilahdutti meitä. Jatkoimme sitten jalan metsän läpi polkua pitkin. Matkan varrella oli myös vanhempaa metsää, missä kuulimmekin lintujen kevätkonsertteja. Varjoisimmilla kohdilla maa oli vielä jäässä, ja hieman luntakin siellä täällä piti pintansa kevättä vastaan. Hiekkamontun pohjalla vesi oli vielä jäässä. Kuljimme pienen hakkuuaukon läpi. Vadelma näytti aloittaneen siellä aluevaltauksen. Pienet silmut olivat merkkinä kevään etenemisestä. Myös mustikka ja puolukka viihtyvät aukolla. Horsman alut pilkistelivät esiin.

Nirkkisenvuoren laelta oli hieno näköala Alajalansuolle ja suon yli Kouvolan keskustan korkeimpiin kohtiin. Ajoittain kolea pohjoistuuli haittasi äänihavaintojen tekemistä etenkin vuoren laella, mutta muutoin havainnot olivat hyvin tyypillisiä ajankohtaan nähden. Paluumatkalla huomasimme, että rohkeimmat muurahaiset olivat jo kiivenneet keon päälle odottamaan aurinkoa. Joku retkeläisistä näki suruvaipan lentelemässä, ja polulta löysimme pyyn sulan. Puissa oli naavaa, mikä on merkki puhtaasta ilmasta. Retki oli varsin onnistunut, ja mukana useampi uusi tuttavuus, joita jatkossa toivon mukaan nähdään myös muilla retkillä mukana. Retken vetäjän Mikon lisäksi keväistä suomaisemaa ja linnunlaulua oli ihailemassa 15 retkeilijää.

Tässä vielä lajilista retkeltä:

pikkuvarpunen
kangaskiuru
teeri
peukaloinen
punarinta
peippo
mustarastas
sinitiainen
talitiainen
hömötiainen
räkättirastas
niittykirvinen
kuovi
kurki
töyhtöhyyppä
kalalokki
sääksi
korppi
varis
naakka
laulurastas
varpushaukka
hippiäinen
puukiipijä
vihervapunen
sepelkyyhky
keltasirkku
punatulkku
västäräkki
kiuru
punajalkaviklo

Keväinen pyöräretki Alakylään

Kolme reipasta retkeläistä lähti polkemaan retkenjohtajan perässä Vaahteratalolta kohti Alakylää lauantaina 11.4. kello 11.05. Sää oli mitä mainioin, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja tienpientareilla sen kanssa kilpaa loistivat leskenlehdet.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Ristikankaan muistomerkin luona, jossa näimme sitruunaperhoskoiraan, kuuntelimme peipon laulua ja katselimme muurahaiskeon kuhinaa. Sieltä jatkoimme joenrantaan, jossa näimme naurulokkeja (ja ehkä joitain muita lokkeja). Luonnonrauhan rikkoi vain kaukainen moottorisahan murina. Luonnonystävien sydäntä riipi rannassa ja rantavedessä lojuvat roskat.

Jatkoimme matkaa iloisin mielin, vaikka ylämäet olivat osoittautua ylivoimaisiksi eräille retkiseurueemme jäsenille. Matkantekoamme säesti kiurujen liverrys, ja Pentsojalla nähtiin kaksi heinäsorsapariskuntaa. Lisäksi saimme seurata hiuksianostattavaa jännitysnäytelmää, kun kaksi neitoperhoskoirasta äityi kaksinkamppailuun aivan silmiemme edessä. Onneksi reviirikiista saatiin selvitettyä ilman kuolonuhreja.

Todellinen onnenkantamoinen oli se, että kohtasimme matkan varrella tähtiasiantuntija Timo Loikalan, joka esitteli meille vanhaan muuntajaan rakentamansa tähtitornin, Timon tornin. Hän sanoi ottavansa mielellään vastaan tähdistä kiinnostuneita luonnonystäviä - kevät on kuulemma parasta tähtienkatseluaikaa. Torniin mahtuu kerralla viisi henkeä.

Paluumatkalla näimme vielä kolmannen heinäsorsaparin, naakkaparin sekä harakoita. Tässä keväisiä silmuja retken varrelta: